Kronologi

Heinäkuu

1.7.

Suomen valtiosihteerinvirasto ja postitoimisto Pietarissa lopettavat toimintansa.

1.7.

Valtiorikosten tutkimusasiain päällikkö ilmoittaa lähipäivinä tapahtuvista vankien vapauttamisista. Leireille kielletään lähettämästä enää muita kuin vaarallisimpia kapinallisia.

Aktivisti Kai Donner, joka on saanut tehtäväkseen Itä-Karjalan vapaaehtoisarmeijan värväyksen, alkaa järjestää asiamiehiä eri puolille maata värväystä hoitamaan.

2.7.

Suomen Paperiyhdistys muuttuu kaikki paperitehtaat käsittäväksi Suomen Paperitehtaitten Yhdistykseksi. Suomen Selluloosayhdistys muutetaan koko teollisuudenalan kattavaksi yhteismyyntiyhtymäksi. Myös Suomen Puuhiomoyhdistyksessä tapahtui muutoksia. Näiden kolmen yhdistyksen keskusjärjestöksi perustetaan Suomen Paperiteollisuuden Keskuskonttori.  Yhdistykset hoitavat tuotteiden myynnin omilla aloillaan kotimaassa ja ulkomailla. Keskustoimiston johtajaksi valitaan Mäntän tehtaiden johtaja Gösta Serlachius.

Eduskunnassa esitetään välikysymys kapinaan osallistuneiden vankien kohtelusta. Välikysymys perustuu ulkomaisissa lehdissä julkaistuihin kirjoituksiin vankileirioloista ja niiden epäkohdista. Välikysymyksen allekirjoittajina olivat RKP:n Eirik Hornberg, Annie Furuhjelm, C.G. Rosenqvist ja Julius Sundblom. Välikysymys on ainoa porvarillisen puolen tekemä kysely vankien kohtelusta. Sosiaalidemokraatti Matti Paasivuoren esittämät välikysymykset eivät saaneet porvareilta kannatusta.

Lehdissä julkaistaan kuulutus, jonka mukaan lähipäivinä lasketaan vapaaksi melkoinen määrä vähiten vaarallisia vankeja, ja että tästä eteenpäin leireille lähetettäisiin vain vaarallisimpia vankeja.

Neuvotteluun Itä-Karjalan sotilaallisesta valtauksesta osallistuvat valtionhoitaja P. E. Svinhufvud, sotaministeri Wilhelm Thesleff, kenraalimajuri Karl Wilkman ja everstiluutnantit Woldemar Hägglund ja Eino Suolahti. He päättävät, ettei vielä ole syytä perustaa vapaaehtoista armeijaa.

Saksalaiset päättävät, että Neuvosto-Venäjää vastaan ei toistaiseksi ole aiheellista ryhtyä sotatoimiin. Toisaalta Saksa antaa tukensa Venäjän monarkisteille.

3.7.

Sotavankilaitoksen uusi päällikkö Feodor Roos lähettää vankileirien johtajille kirjelmän, jonka mukaan vangit saavat jälleen ottaa vastaan ruokatavaralähetyksiä, jotka täytyy ennen vangeille antamista tarkastaa. Määräys perustui senaatin päätökseen.

Viranomaisten ilmoitettiin ryhtyneen toimenpiteisiin elintarvikkeiden salakuljetusta vastaan, joka oli annetuista määräyksistä huolimatta jatkunut. Tämän johdosta rautatieasemilla tehdään tarkastuksia, joita joissakin paikoin suoritavat paikalliset suojeluskunnat.

4.7.

Jyväskylässä pidetään suojeluskuntalaisten kokous, jonka aloitteentekijöinä olivat viitasaarelaiset. Kokous ehdottaa suojeluskuntien vakinaistamista. Kokoukseen osallistuu edustajia noin 200:sta järjestöstä. Kokouksesta johtaa uuden suojeluskuntajärjestön perustamiseen, vaikka asiasta ei tehty kokouksessa päätöksiä.

Muurmanskin ja Arkangelin alue eristetään muusta Venäjästä Trotskin henkilökohtaisella määräyksellä.

5.7.

Moskovassa toimiva “Suomalaisen sosialidemokratian ulkomaisen järjestön keskuskomitea” käskee englantilaisiin liittyneitä suomalaisia punakaartilaisia palaamaan heti takaisin.

Sotaministeri Wilhelm Thesleff vastaa punavankien kohtelua koskeneeseen välikysymykseen. Hän ei myönnä laiminlyöntejä tapahtuneen. Hänen mukaansa vakavimpana puutteena on ollut se, että vangit olivat joskus liinavaatteiden puutteessa joutuneet nukkumaan lattialla vaatteet yllään. Leireissä raivoavat taudit hän selittää venäläisiltä tarttuneiksi ja ruokatilannekin on hänen mielestään varsin kohtuullinen. Thesleffin mukaan ei voinut muuta “odottaakaan aikana, jolloin lähes toinen puoli kansaamme syö pettua”. Lisäksi olojen parantaminen oli toisaalta ylivoimainen tehtävä elintarvikepulan vuoksi. Asiaan on luvassa helpotusta, kun 20 000 vankia pääsee toistaiseksi vapaaksi. Kysymyksen esittäjät tyytyivät ministerin vastaukseen ja hallitus sai luottamuslauseen.

6.7.

Suomi ilmoittaa Berliiniin hyväksyvänsä Ruotsin tarjouksen välittää rauhanneuvotteluja lännen kanssa, pidättyvänsä lähiajoiksi sotilaallista toimista ja ryhtyvänsä rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa. Ruotsi haluaa saada sekä keskus- että ympärysvallat hyväksymään Suomelle Itä-Karjalan voidakseen saada Ahvenanmaan välityspalkkiona. Saksa ei pitänyt ajatuksesta, jonka se katsoi sitovan käsiään ja vetävän Suomea ententen puoleen, ja päättää välittää rauhanneuvotteluissa Suomen ja Venäjän välillä. Saksa luopuu samalla pidättyväisyydestään valtiomuotokysymyksessä ja alkaa toimia monarkian puolesta. Se pelkää tasavaltaisen Suomen voivan liukua ententen suuntaan.

Kenraali von der Goltz saa keisarin luvan esittää puolivirallisen lausunnon, jonka mukaan Saksa voisi tukea Suomen Itä-Karjalan-pyrkimyksiä vain, jos maassa olisi kuningas.

Monarkistit ajoivat edelleen asiaansa tynkäeduskunnassa, vaikka heillä ei ollut mahdollisuuksia saada monarkiaa läpi perustuslain säätämisjärjestyksen vaatimalla enemmistöllä. He vetosivat Itä-Karjalan asiassa tarvittavaan Saksan tukeen. Monarkistit eivät saa keisari Vilhelmiä lupaamaan poikaansa Oskaria Suomen kuninkaaksi. Vilhelm asettuu Saksan ulkoministeriön kannalle, eikä suostu lähettämään poikaansa tai muutakaan preussilaista prinssiä epävarmalta näyttäneelle Suomen valtaistuimelle.

Svinhufvud ja von der Goltz käyvät neuvotteluja sotilasliitosta Suomen ja Saksan välillä. Saksa katsoo ajatuksen liian sitovaksi omalta kohdaltaan, ja neuvottelut keskeytyvät.

Runoilija Eino Leino täyttää 40 vuotta.  Helsingin Sanomissa Severi Nuormaa kiittää Leinoa avarasta humanismista ja isänmaallisesta taistelusta Suomen itsenäisyyden puolesta hengen asein.

8.7.

Pääministeri Paasikivi toteaa senaatin ja porvarillisten eduskuntaryhmien kokouksessa, jota kutsuttiin yhteisvaltuuskunnaksi, ettei punaisilla “henkisesti sairailla” saa olla oikeutta osallistua hallitusmuodon valintaan.

10.7.

Paasikivi väittää yhteisvaltuuskunnalle, että jos valtiopäivät hyväksyvät monarkian, niin Saksa ratkaisee Karjalan asian Suomelle suotuisasti. Tosiasiassa Saksa suhtautuu asiaan penseästi. Saksan mukaan Suomen ja Venäjän suhteet muodostuisivat kestämättömäksi, jos koko Itä-Karjala kuuluisi Suomeen.

Suomi havittelee Itä-Karjalaa useista syistä. Itä-Karjalan raja olisi helposti puolustettavissa, ja alue olisi arvokas taloudellisesti ja myös kansalaisromanttisen ideologian näkökulmasta. Virallinen Suomi ei yritä valloittaa Itä-Karjalaa, koska uhkana oli joutuminen sotaan ympärysvaltojen kanssa. Suur-Suomen kannattajat toivovat Saksan painostavan Neuvosto-Venäjää neuvotteluissa, jotta Itä-Karjala liitettäisiin Suomeen rauhanomaisesti.

12.–14.7.

Uhtualla järjestetään Karjalainen heimojuhla. Maisteri Väinö Salminen pitää 12.7.1918 juhlapuheen Likopäänsyrjän kesäjuhlassa suursuomalaisessa hengessä:

”Karjala tarvitsee Suomea, Suomi Karjalaa. Me emme enää saa tehdä sitä erehdystä kuin ennen, että kukin kulkee omia teitänsä ilman yhteistä johtoa ja sortuu muiden orjuuteen. Me voimme nyt luoda kadotetun Suur-Suomen ja voimme sen tehdä loukkaamatta kenenkään, oikeuksia, pitämällä sen, mikä meille ikimuistoisista ajoista kuuluu: suomalaisen maan jalkojemme alla.”

13.7.

Eduskunta hyväksyy toisessa käsittelyssä monarkistisen hallitusmuotoesityksen äänin 57–52. Niukka voitto merkitsi lainsäädäntötien umpeutumista. Monarkistit päättävät kuitenkin toimia kuninkaan saamiseksi muilla keinoilla.

Eduskunta hyväksyy Suomen ja Saksan rauhansopimusta sekä kauppa- ja merenkulkusopimusta koskevat lakiesitykset.

Suomen lehdet julkaisevat neuvostohallituksen sanomalehtitoimiston kaksi päivää aiemmin antaman ilmoituksen, jonka mukaan neuvostovalta ryhtyy harjoittamaan terroria valtiollisten vastustajiensa nujertamiseksi. ”Jokaisesta neuvostohallitusta vastaan tähdätystä rikoksesta uhataan ammuttaa 10 vankina olevaa vastustuspuolueen edustajaa ja varoitetaan, että syyskuun murhat Ranskassa suuren vallankumouksen ovat vain lasten leikkiä tulevaan terroriin nähden.”

15.7.

Vuoksen seudun lähetystö esittää senaatille kanavan rakentamista Laatokalta Suomenlahdelle. Ehdotettu kanavasuunta on Käkisalmesta Koivistolle.

16.7.

Eduskunta hyväksyy uuden ”elintarvelain”, jossa määritellään elintarvikepulan vaatimat säännöstelytoimet.

Tsaariperhe surmataan Jekaterinburgissa.

17.7.

Hallitus ilmoittaa eroavansa ellei ”monarkinen hallitusmuoto” toteudu. Mikäli Suomesta ei saataisi kuningaskuntaa, ei hallitus mielestään vastaisuudessa pystyisi ”turvaamaan Suomea” eikä hoitamaan muitakaan tehtäviään.

Svinhufvud neuvottelee asunnollaan von der Goltzin kanssa Suomen ja Saksan välisestä sotilassopimuksesta.

18.7.

Laki työvelvollisuudesta julkaistaan. Lievempiin rikoksiin syyllistyneitä vankeja lähetetään töihin.

19.7.

Maalaisliiton eduskuntaryhmä jättää valtionhoitaja Svinhufvudille kirjelmän, jossa se vaatii kansanäänestystä valtiomuotokysymyksestä.

Tiedot Pietarista kertovat koleraepidemiasta.

20.7.

Ranska ilmoittaa joukkojensa pakottaneen saksalaiset peräytymään Marnen pohjoisrannalle. Saksalaisten mukaa kyse oli tarkoituksellisesta sotaliikkeestä.

21.7.

P. E. Svinhufvud lähettää Carl Enckellille omakätisesti kirjoittamansa luonnoksen Suomen ja Saksan välisestä sotilassopimuksesta.

22.7.

Uutinen entisen tsaarin Nikolai II:n murhasta saavuttaa Suomen.

23.7.

Senaatti vahvistaa lait korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Suomen edustajat matkustavat Berliinin, jossa heidän on määrä aloittaa rauhanneuvottelut Venäjän kanssa.

Suomen markan kurssilasku jatkuu. Punnan kurssi on 38,50 markkaa, Ranskan frangin 143 markkaa ja Saksan markan 141 markkaa.

24.7.

Uusi Suometar kertoo, että espanjantaudin basilli on löydetty. Tanskalaisen tohtori Thornvald Madsen vakuuttaa, ”että n. s. espanjantauti on influenssaa, eikä siis mikään uusi sairaus”.

Helsingissä Uudella Ylioppilastalolla kokoontuu kaupunkeihin tai kauppaloihin rajoittuvien maalaiskuntien edustajakokous. Se esittää senaatille, että esikaupungit yhdistettäisiin niihin kaupunki- ja kauppalayhdyskuntiin, joihin ne kuuluvat. Edustettuina olivat Maarian, Kaarinan, Lappeen, Halikon, Uskelan, Hollolan, Asikkala, Oulujoen, Ulvilan ja Mustasaaren kunnat, Helsingin pitäjä sekä Rauman, Mikkelin, Kokkolan ja Viipurin maalaiskunnat.

25.7.

Uusi Suometar tuomitsee maalaisliiton ja nuorsuomalaisten tasavaltalaisten ehdotuksen kansanäänestyksestä valtiomuotokysymyksessä sosialisteihin tukeutuvana vehkeilynä.

26.7.

Senaatti nimittää K. J. Ståhlbergin korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi.

Koko maasta kerättyjen vuodentulotoiveiden mukaan rukiista on odotettavissa keskinkertaista parempi sato. Kevätviljan satotoiveet ovat suurimmassa osassa maata hyvät. Perunasadosta on tulossa etenkin Etelä-Suomessa hyvä.

28.7.

Suomen bensiinivarastot julistetaan takavarikoiduksi senaatin päätöksellä.

Sokerikorttien jakelun perusteella Helsingin väkiluku on laskenut vuoden 1918 aikana 25 prosentilla. Tammikuussa oli jaossa 180 000 korttia, heinäkuussa enää 135 000. Uuden Suomettaren mukaan syynä ovat maallemuutto ja kapinaan osallistuneiden suuri määrä.

29.7.

Senaatti vahvistaa lain kunnallisvaalien toimittamisesta vuoden 1918 aikana.

30.7.

Kysymys lääkärien ja sairaanhoitajattarien mobilisoinniksi maan suojelemiseksi kulkutaudeilta raukeaa senaatissa. Senaatti kehottaa lääkärikuntaa ja sairaanhoitajattaria toimimaan kulkutauteja vastaan vapaaehtoiselta pohjalta.

Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivustolla julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 (19.7.) ulottuvaa kronologiaa.