Kronologi

Maaliskuu

1.3.

Putilovin tehtaalla Pietarissa alkaa lakko. Työntekijät vaativat palkankorotusta kohonneiden elinkustannusten vuoksi. Tehtaanjohto kieltäytyy korotuksista ja julistaa työsulun. Liikehdintä laajenee toisiin tehtaisiin.

8.3.

Pietarissa alkavat Kansainvälisenä naistenpäivänä mielenosoitukset ja lakot, jotka johtuvat elintarvikepulasta ja tyytymättömyydestä sotaan. Liikehdintä käynnistää maaliskuun vallankumouksen.

9.3.

Pietarin kaduilla yli 200 000 mielenosoittajaa vaatii tsaari Nikolai II:n eroa. Keisari antaa käskyn epäjärjestyksen tukahduttamisesta.

10.3.

Vallankumous Venäjällä. Armeijan rykmenttejä siirtyy mielenosoittajien puolelle. Nikolai II käskee Pietarin sotilaspiirin komentajaa kenraali Habalovia väkivalloin tukahduttamaan mielenosoitukset. Keisari määrää valtakunnanduuman hajaantumaan 11.3. mennessä ja kokoontumaan uudelleen mahdollisesti huhtikuussa.

11.3.  

Kapinoivat kansanjoukot tappavat poliiseja, ja polttavat asiakirjoja ja rakennuksia Pietarissa.

Venäjän leskikeisarinnan Maria Fjodorovnan käytössä ollut juna ajetaan Torniojoen yli yksinomaan tätä tarkoitusta varten rakennettua rautatietä pitkin Haaparannasta Tornioon.

12.3.

Väkijoukko valtaa Špalernajan vankilan Pietarissa, vapauttaa vangit sekä sytyttää rakennuksen palamaan. Muun muassa yli 70 suomalaista ”kalterijääkäriä” vapautuu. Kalterijääkärit oli vangittu ensimmäisen maailmansodan aikana jääkärivärväykseen osallistumisen vuoksi. Joukossa oli myös joitakin Suomessa salaisia tehtäviä suorittaneita jääkäreitä.

 

Volhynian rykmentti siirtyy vallankumouksellisten puolelle. Kenraali Habalov joutuu toteamaan, että useimmat yksiköt olivat kieltäytyneet ampumasta kansaa. Armeijan päämajassa Mohilevissa lähellä Pihkovaa oleskeleva Nikolai II lähettää illalla Pietariin lisäjoukkoja kenraali Ivanovin johdolla kukistamaan kapinaa.

 

Keisarin määräystä uhmannut duuma etsii keinoja Taurian palatsissa tilanteen rauhoittamiseksi. Puhemies Mihail Rodzjankon taivuttelee turhaan keisaria ryhtymään toimiin, jotka voisivat lopettaa levottomuudet. Yöllä duuma nimittää jäsenistään väliaikaisen toimeenpanevan komitean, jota Rodzjanko johtaa.

 

Pietarissa perustettaan myös työläis- ja sotilasneuvostoja. Muun muassa Taurian palatsissa kokoontuu samaan aikaan duuman kanssa työläisten ja sotilaiden edustajista koostuva neuvosto.

 

Itämeren laivaston komentaja amiraali A. I. Nepenin julistaa Viaporin linnoitusalueen ja laivaston hälytystilaan.

13.3.

Viimeiset keisarille uskolliset sotaväen yksiköt antautuivat Pietarissa vallankumousta tukeville joukoille.

15.3.

Venäjällä Nikolai II luopuu kruunusta ja siirtää sen veljelleen suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitšille, joka kuitenkin kieltäytyy vastaanottamasta kruunua. Romanovien valtakausi päättyy.

Itämeren laivaston Tallinnaan sijoitetuissa joukko-osastoissa alkaa kapina. Amiraali Nepenin sähköttää tapahtuneesta keisarille Pihkovaan. Samalla hän ilmoittaa yhtyvänsä yleisesikunnan päällikön Nikolai Nikolajevitšin ja rintamien komentajien keisarille sekä duuman puhemiehen Rodzjankon esittämään toivomukseen luopua kruunusta.

 

Todellisesta tilanteesta tietämätön kenraalikuvernööri F. A. Seyn ilmoittaa Suomessa olevien joukkojen valmistautuvan tukemaan Pietarin levottomuuksien tukahduttamista.

 

Helsingissä alkaa henkikirjoitus ”asukkaiden kanssa Helsingin kaupungissa ynnä Pasilan (Böhle) esikaupungissa, Hermannissa ja Toukolassa sekä kaupunkiin kuuluvien huvilain, maa-alueitten ja saarien kanssa”.

16.3.

Venäjällä tulee valtaan kadettipuolueen puheenjohtajan, ruhtinas Georgi Lvovin johtama väliaikainen hallitus. Hallituksen ainoa sosialistijäsen on oikeusministeriksi valittu Aleksander Kerenski

 

Suomen ”sapelisenaatti” hajotetaan. Vara-amiraali Nepenin vangituttaa saamansa käskyn mukaisesti kenraalikuvernööri F. A. Seynin ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajan M. M. Borovitinovin. Duuman ohjeistamana Nepenin kutsuu lippulaivalleen Suomen puolueiden johtomiehet, joille hän kertoo Seynin ja Borovitinovin vangitsemisesta. Hän ilmoittaa sota-ajan määräysten olevan edelleen voimassa.

SDP:n, nuorsuomalaisten ja ruotsalaisten edustajista koostunut valtuuskunta saapuu Pietariin tutustumaan tilanteeseen. Heidän toiveenaan on saada venäläistämiskaudella annetut määräykset kumotuksi.

16.3.

Suomen ”sapelisenaatti” hajotetaan ja kenraalikuvernööri F. A. Seyn vangitaan.

17.3.

Tieto vallankumouksesta ja väliaikaisen hallituksen valtaannoususta leviää Suomeen. Helsingissä Itämeren laivaston sotilaat siirtyvät kannattamaan vallankumousta puolelle ja kapinoivat päällystöään vastaan. Kymmeniä upseereja surmataan, heidän joukossaan Itämeren laivaston komentaja A. I. Nepenin.

Väliaikaisen hallituksen Helsinkiin lähettämät edustajat F. I. Roditshev ja M. I. Skobolev onnistuvat rauhoittamaan tilanteen.

Venäjän väliaikainen hallitus lakkauttaa vihatun salaisen poliisin, ohranan.

18.3.

Porvarillisten puolueiden eduskuntaryhmien ja puoluehallinnon asettama Onni Hallstenin johtama valtuuskunta vaatii tiedonannossaan laittomuuksien kumoamista mutta ei kyseenalaista Venäjän väliaikaisen hallituksen oikeutta hallita Suomea.

Helsingin sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö päättää perustaa puolue- ja ammattiosastoja yhteiselimeksi Helsingin työväen eduskunnan.

Porvarillisten puolueiden valtuuskunta (nuor- ja vanhasuomalaiset, Maalaisliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue) antaa julistuksen, jossa se ilmoittaa päämääräkseen Suomen perustuslaillisten oikeuksien palauttamisen.

19.3.

Venäjän väliaikainen hallitus nimittää Jaan Poskan Vironmaan (=Pohjois-Viron) kuvernementin komissaariksi. Hän on ensimmäinen virolainen Eestimaan korkein viranomainen.

Väliaikainen hallitus nimittää Suomen kenraalikuvernööriksi M. S. Stahovitšin. Stahovitš oli kuulunut duumassa maltilliseen oikeistopuolueeseen lokakuun liittoon. Hän oli puolustanut duumassa Suomen oikeuksia. Väliaikainen hallitus on tietoinen suomalaisten saksalaissympatioista ja pelkää Saksan maihinnousua.

20.3.

Venäjän väliaikainen hallitus vangitsee keisari Nikolai II:n perheineen.

Venäjän väliaikainen hallitus kumoaa maaliskuun manifestilla vuonna 1899 annetun helmikuun manifestin ja kaikki vuoden 1899 jälkeen annetut perustuslainvastaiset lait ja asetukset. Väliaikainen hallitus julistaa manifestissa olevansa valtiovallan täysi haltija, mutta vakuuttaa, ettei se tule puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.

Manifestin pohjana on porvarillisten puolueiden laatima luonnos. Väliaikainen hallitus hylkää sosiaalidemokraattien ehdotuksen, joka olisi sisältänyt yhteiskunnallisia uudistuksia: Perusteena on se, että ehdotettu julistusteksti olisi merkinnyt sekaantumista Suomen oloihin.

Suomen kaupunkeihin perustetaan kansanmiliisejä poliisivoimien tilalle, joiden venäläistämiskaudella nimitetty henkilökunta joutuu eroamaan välittömästi. Uutta järjestysvallan luomiseen osallistuvat kaupunginvaltuusto ja työväenjärjestöt, jotka perustavat järjestyslautakuntia ja -toimikuntia. Perustettavien miliisivoimien henkilöstö koostuu pääasiassa työläisistä.

  

Maailmansodan aikana käyttöönotettu kirjesensuuri loppuu. Myös painotuotteiden sensuuri päättyy maaliskuun vallankumouksen myötä.

21.3.

Suomen senaatti määrää keisari Nikolai II:n kuvat poistettaviksi virastojen seiniltä ja kumoaa määräykset liputuksesta keisarillisina juhlapäivinä.

23.3.

Itämeren laivaston uudeksi komentajaksi nimitetty vara-amiraali Maksimov kehottaa suomalaisylioppilaita tukemaan Venäjän sotaponnistuksia. Maksimov esittää ajatuksen suomalaisten sotajoukkojen perustamisesta. Uudet joukot olisivat korvanneet tottelemattomat venäläissotilaat. Hän uskoo suomalaisten sotilaiden voivan lähentää suuriruhtinaskuntaa Venäjään, mikä vähentäisi suomalaisten saksalaismielisyyttä. Ylioppilaat eivät innostu ajatuksesta.

24.3.

Työväen Urheilulehti Oy perustetaan – ensimmäinen näytenumero ilmestyy kesäkuun alussa.

Jääkäripataljoona 27 saapuu Libauhun, jossa se on rantavartiossa ja koulutuksessa 13.2.1918 saakka.

Professori Rafael Erich tuo julki aktivistien tulkinnan, jonka mukaan Suomen on julistauduttava itsenäiseksi. Vaihtoehdoksi hän tarjoaa neuvottelujen aloittamista Suomen asemasta väliaikaisen hallituksen kanssa.

26.3.

Venäjän väliaikainen hallitus nimittää sosiaalidemokraatti Oskari Tokoin johtaman senaatin. Senaatissa on kuusi porvaripuolueiden edustajaa ja kuusi sosiaalidemokraattien edustajaa. Tokoin senaatti ilmoittaa ohjelmassaan pyrkivänsä taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin sekä autonomian turvaamiseen. Senaatista tulee maailman ensimmäinen sosialistijohtoinen hallitus.

28.3.

Siperian vankeudesta vapautuneelle P. E. Svinhufvudille järjestetään juhlat Viipurissa, mistä matka jatkuu kotiin Kotkaniemeen.

29.3.

Vankeudesta vapautunutta P. E. Svinhufvudia juhlitaan Helsingissä kansallissankarina.

Venäjän väliaikaisen hallituksen oikeusministeri Aleksander Kerenski saapuu Helsinkiin. Hän yrittää saada suomalaiset osallistumaan Venäjän sotaponnisteluihin, mutta suomalaiset torjuvat ehdotuksen. Armahdus ulotetaan koskemaan suomalaisten sodanaikaisia suhteita saksalaisiin, mukaan lukien jääkäriliike, mutta suomalaisia pyydetään vastapalveluksena estämään saksalaisten sotilasvakoilu.

30.3.

Venäjän väliaikainen hallitus antaa julistuksen, jolla se tunnustaa Puolan itsenäisyyden. Rajoista on määrä sopia sodan päädyttyä. Julistus on vertauskuvallinen, sillä Puolan alue on saksalaisten miehittämä. Se herättää kuitenkin suurta innostusta niin Puolassa kuin eri puolilla Eurooppaa puolalaisten keskuudessa.

31.3.

P. E. Svinhufvudin kunniaksi järjestetään kansalaisjuhla Pörssisalissa.

Senaatti asettaa K. J. Ståhlbergin johdolla toimivan perustuslakikomitean selvittämään Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan keskinäistä suhdetta, ja Suomen asemaa Venäjän valtakunnassa.

 

Maaliskuun keskilämpö on Helsingissä -9,6 astetta ja Sodankylässä -19,6 astetta.

 

Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.