1.6.
Helsinkiin saapuu 300 000 kiloa saksalaisten lupaamasta miljoonasta jauhokilosta. Erä ansiosta suoranainen nälänhätä vältetään Helsingissä. Päiväannoksia ei voida silti suurentaa.
Kenraali von der Goltz luovuttaa P. E. Svinhufvudille Saksan keisarin myöntämän toisen luokan rautaristin senaatintalossa.
Jyväskylän-Pieksämäen rata avataan siviililiikenteelle.
2.6.
Uudistettujen leipäkorttimääräysten jälkeen leipäkortilla saa 100 g pehmeää leipää ja 80 g jauhoja per päivä.
Kenraali Mannerheim matkustaa Turusta Tukholmaan. Aamulehden mukaan ”matkan syynä halu päästä lepoon liikarasituksesta, mikä on ollut seurauksena äärettömästä työtaakasta ja henkisestä jännityksestä nelikuukautisen sotaretken aikana”. Syynä ovat kuitenkin Mannerheimin ja valtiojohdon väliset erimielisyydet. Mannerheim kieltäytyy lähtöjuhlallisuuksista.
3.6.
Eduskunta ratifioi 7.3.1918 allekirjoitetun rauhansopimuksen ja Kauppa- ja merenkulkuvälikirjan Saksan kanssa.
4.6.
Osuusliike Elanto kiistää yhteistoimintasyytteet punakaartin kanssa. Elannon puolueettomat jäsenet vaativat ylimääräisen osuuskuntakokousta. He haluavat myös erottaa sosialistit Elannon johtotehtävistä. ivat lisäksi, että sosialistinen johto poistettaisiin Elannosta. Etsivä osasto pidättää mm. Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin kuulusteltavaksi, mutta hänet vapautetaan pian.
6.6.
Larin Kyöstin runokokoelma ”Taiston tiellä – runoja vaino- ja kumousvuosilta” ilmestyy.
Vienankarjalainen lähetystö jättää hallitukselle adressin, jossa pyydetään Vienan Karjalan liittämistä Suomeen. Adressin allekirjoittajina olivat 250 vuokkiniemeläistä.
Suomen Kuvalehti ilmoittaa, että sen painos on 30 000 kappaletta.
7.6.
Englanti ja suomalaiset punaiset allekirjoittivat sopimuksen Muurmannin legioonasta englantilaisjoukkojen komentajan amiraali Kempin lippulaivalla Glorylla Murmanskissa. Pohjois-Vienassa olevista punaisista perustetaan liittoutuneitten puolelle joukko-osasto. Sopimuksen mukaan punaisia käytetään ainoastaan saksalaisia ja valkoisia suomalaisia vastaan Venäjän Karjalan alueella ja Suomessa. Heitä ei saanut kuljettaa ilman omaa suostumusta 300 virstaa (320 km) kauemmaksi Murmanskin eteläpuolelle.
Joukko-osastolla on omat päälliköt. Komentajana toimii Oskari Tokoi. Englantilaiset huolehtivat huollosta ja maksavat palkat – 200 ruplaa miestä kohti kuukaudessa. Legioona on monelle punaiselle mieluisempi vaihtoehto kuin Venäjän puna-armeijaan liittyminen tai Suomeen palaaminen. Punaiset toivovat epärealistisesti liittoutuneiden karkottavan saksalaiset Suomesta ja kaataisivat valkoisen hallituksen
Vangittujen punaisten kokonaismäärä vankileireillä on 74 048, joista 69 971 oli miehiä ja naisia 4 077. Suurimmat leirit ovat Helsingissä (11 457), Hämeenlinnassa (11 286), Lahdessa (9 742), Riihimäellä (8 495), Viipurissa (8 000), Tammisaaressa (7 391), Tampereella (6 865), Lappeenrannassa (2 192) ja Turussa (1 610).
9.6.
K.J. Gummerus Oy mainostaa kolmea ”jääkärikirjaa”: Aarne Sihvon Seitsemänkolmatta, E. Tuompon Suomen jääkärit sekä Ilma Virtalan romaani Jääkärin sisko.
10.6.
Senaatti päättää erottaa Ahvenanmaan kihlakunnan Turun ja Porin läänistä, ja muodostaa siitä oman läänin.
11.6.
Senaatti antaa eduskunnalle monarkistisen valtiosääntöehdotuksen. Saksalaisjoukot ovat jääneet maahan ja Saksan näyttää menestyvän ensimmäisessä maailmansodassa. Kuningasvallan kannattajat uskovat Saksan tuen vaativan monarkistista hallitusmuotoa. Monarkiaa kannattava muun muassa Jean Sibelius ja Eliel Saarinen. Kolmesataa nuorsuomalaista julkaisee monarkiaa kannattavan nimilistan Uudessa Suomettaressa.
12.6.
Maalaisliiton senaattorit Kyösti Kallio ja Eero Pehkonen jättävät senaatille eroanomuksensa monarkistisen hallitusmuodon vuoksi.
Saksan keisari Vilhelm II ilmoittaa, ettei hänen pojastaan voi tulla Suomen kuningasta.
13.6.
Maalaisliiton kansanedustaja Antti Juutilainen korostaa, etteivät suomalaista puoluetta kannattavat talonpojat Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa tue kuningasmielisiä helsinkiläisiä johtajiaan.
Eduskunnan porvarillisten puolueryhmien ”salainen delegaatio” käsittelee Itä-Karjalan kysymystä. Eduskuntaryhmät kannattivat alueen liittämistä Suomeen, mutta yhteistyössä saksalaisten kanssa. Pääministeri Paasikivi on sitä mieltä, että vapaaehtoisia joukkoja voi lähettää alueelle ilman, että siitä seuraa sotaa Englannin kanssa.
15.6.
Leireille jaetaan 700 tonnia ”kalliokalaa”, Norjasta tuotua kuivattua ja suolattua turskaa.
16.6.
Suomen uusi valtiolippu nostetaan Senaatinlinnan salkoon. Laki Suomen lipusta oli vahvistettu 29.5.1918.
17.6.
Senaatti antaa asetuksen vapaudenlainan ottamisesta. Lainan suuruus oli 200 miljoonaa markkaa.
18.6.
Perustuslakivaliokunta asettaa yhden äänen enemmistöllä monarkistisen valtiosäännön eduskunnan käsittelyn pohjaksi. Tasavaltalaiset perustavat valtakunnallisen keskusjärjestön, jossa toimii nuorsuomalaisten, vasemmiston ja maalaisliiton lisäksi myös RKP:n ja vanhasuomalaisten tasavaltalaisia.
18.6.
Valtiorikosoikeudet aloittavat toimintansa. Valtiopäivät hyväksyvät lain ”ehdollisen rangaistustuomion käyttämisestä tietynlaisissa tapauksissa”. Sen mukaan jopa kolmen vuoden rangaistuksia voida määrätä ehdollisiksi.
19.6.
Senaatti nimittää 70 uutta valtiorikosoikeutta. Alkuperäinen määrä, 20, ei riitä kaikkien tapausten käsittelyyn.
20.6.
Vankileirien luku on pienentynyt 20 leiriin. Suomen vankileirien olot herättävät huomiota ulkomailla. Ruotsin sosialidemokraattien pää-äänenkannattaja Social-Demokraten julkaisee artikkelin, jossa kysytään, ”kuinka Suomen valkoiset käsittelevät vankejaan?”. Osittain tämän johdosta neljä porvarillista kansanedustajaa allekirjoittaa välikysymyksen ”kapinaan osallistuvien vankien kohtelusta”. Se esitettiin valtiopäiville 2. heinäkuuta.
21.6.
Senaatti antaa lehdistöä koskevan määräyksen, jonka mukaan lehteä ”älköön julkaistako, ennen kuin sille on hankittu läänin maaherran lupa”. Maaherralle oli ilmoitettava lehden nimi, ”laveus”, kirjapaino, julkaisu- ja jakeluajankohta, kustantajan ja toimittajien ”nimi ja asunto”. Anomukseen oli liitettävä aikakausikirjan ”täydellinen ohjelma, joka ilmoittaa sen suunnan ja mitä asioita siinä aiotaan käsitellä”. Asetuksessa todettiin, että ”lupa annettakoon ainoastaan hyvämaineiselle Suomen kansalaiselle, jonka toiminnan voidaan katsoa antavan takeita siitä, ettei sanomalehden tahi aikakauskirjan kautta lainalaista yhteiskuntajärjestystä saateta vaaraan.”
Asetus antoi maaherralle valtuudet takavarikoida jo painettuja lehtiä sekä puuttua samoin perustein myös jo toimivien lehtien toimintaan. Asetus oli voimassa 1.6.1919 saakka.
22.6.
Valtio ei voinut enää hankkia siemenperunoita elintarvikelautakunnille. Tanskan lupaamaa 400 000 kilon siemenperunaerää ei saatu Suomeen, sillä Tanskassakin on pula siemenperunoista.
23.6.
Muurmanskissa nousee maihin uusi englantilaisten sotilasosasto johtajanaan kenraalimajuri Maynard. Osastoon kuului kiväärikomppania, pioneereja, sekä 560 Arkangelin suunnalle lähetettävää kouluttajaa. Maihinnousu katkaise lopullisesti liittoutuneiden yhteistyön bolsevikkihallituksen kanssa. Bolsevikkihallitus vaatii puna-armeijaa karkottamaan englantilaiset Muurmanskin alueelta. Muurmanskilaiset eivät kuitenkaan noudata määräystä, vaan pyysivät englantilaisilta suojelusta. Jopa paikallinen neuvosto siirtyy brittien puolelle.
23.6.
Helsingin rahatoimikonttori ilmoittaa, että kapinan aikana punaisille maksettuja vesi-, kaasu- ja sähkömaksuja ei kerätä uudelleen.
Helsingin Sanomat kertoo, että päinvastaisista tiedoista huolimatta selluloosa ei käy viljan korvikkeeksi, eikä selluloosaleipä sisällä sanottavasti ravintoa ihmisille.
25.6.
Elannon hallitus antaa julkisen selvityksen toiminnastaan sisällissodan aikana.
26.6.
Suomen senaatti lähettää Englannin hallitukselle nootin, jossa vaaditaan englantilaisia joukkoja poistumaan Petsamon alueelta ja jättämään se Suomelle. Senaatti vetoaa siihen, että Aleksanteri II oli luvannut Petsamon Suomelle. Englannin edustaja pitää noottia uhkavaatimuksena ja katsoo sen osoittavan, että Suomi oli Saksan myötäilijä.
26.6.
Kööpenhaminassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan alkaa valtio- ja ulkoministerien kokous. Suomi ei osallistu kokoukseen.
27.6.
Venäjän kielen pakollinen opetus lakkautetaan lopullisesti Suomen kouluissa.
Nuorsuomalainen Rudolf Holsti lähettää Lontoosta muistion tasavaltalaisten johtohenkilöille Eero Erkolle, K. J. Ståhlbergille, Uuno Branderille, Santeri Alkiolle ja Kyösti Kalliolle. Muistiossaan Holsti arvostelee voimakkaasti monarkisteja ja korostaa liittoutuneitten taloudellista ja sotilaallista voimaa. Hänen mukaansa Saksa ei kykene voittamaan sotaa. Holsti myös väittää punaisten vallankumousyrityksen olleen saksalais-bolsevistinen salaliitto, joka auttoi saksalaisia tunkeutumaan maahan.
28.6.
Senaattiin perustetaan ulkoasiain toimituskunta, eli ulkoasiainministeriö. Paasikiven hallituksen ulkoasiainministerinä toimii pankinjohtaja Otto Stenroth. Laki Suomen valtion edustuksesta ulkomailla antaa hallitukselle oikeuden päättää lähetystön perustamisesta hankkimatta eduskunnan suostumusta. Suomen edustajaksi Berliiniin määrätään Turun Osakepankin Helsingin-konttorin johtaja Arthur Neowius.
Senaatti määrää, että yhteiskunnalle vaarattomat kapinoitsijat on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen. Kaikkien kapinaan osallistuneiden vangittuna pitäminen ei senaatin mukaan enää ole välttämätöntä, osa vangeista voidaan laskea vapaaksi. Poliisiviranomaisten, suojeluskuntien esikuntien tai luotettavien tahojen antamien lausuntojen nojalla vaarattomiksi todetut kapinalliset, voidaan toistaiseksi vapauttaa vankiloista ja vankileireiltä.
28.6.
Väinö Tanner jättää eduskunnan puhemiehelle kirjelmän, jossa hän toivoo toimenpiteitä sosialististen kansanedustajien vapauttamiseksi. Hänen mukaansa suurin osa vangitsemisista oli tapahtunut valtiopäiväjärjestyksen vastaisesti.
30.6.
Saksalaisten miehittämän Liettuan kuninkaaksi valitaan saksalainen Urachin herttua Wilhelm. Hänen liettuankieliseksi hallitsijannimekseen on tarkoitus tulla Mindaugas I.
Senaattorit Alexander Frey ja O. W. Louhivuori eroavat senaatista.
Aamulehti kertoo, että Neuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean lehti Isvestija on kumonnut huhut entisen keisarin Nikolai II:n murhasta. Tieto oli julkaistu Jekaterinburgissa 24.6. Huhut Romanovien murhasta leimattiin provokatorisiksi valheiksi.
Helsingin Sanomat mainitsee Preussin prinssi Oskarin yhtenä Suomen kuningasehdokkaana.
Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivustolla julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.