1.12.
J. K. Paasikivi lähtee P. E. Svinhufvudin suullisesti valtuuttamana tiedottamaan itsenäisyysjulistuksesta Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Paasikiven lähtö ennen itsenäisyysjulistuksen antamista selittyy pelolla, että venäläiset saattaisivat sulkea rajat julistukselle antamisen jälkeen.
2.12.
Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta valitsee yhdeksän henkilöä työväen järjestyskaartin kutsuntatoimiston jäseniksi.
4.12.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud lukee eduskunnalle senaatin hyväksymän itsenäisyysjulistuksen lukuun ottamatta Suomen kansalle osoitettua viimeistä kappaletta. Koko senaatti osallistuu eduskunnan istuntoon. Julistuksesta käydään lyhyt keskustelu, mutta siitä ei äänestetä. Senaatti antaa samana päivänä myös itsenäisyysjulistuksena tunnettavan julistuksen Suomen kansalle.
Senaatti jättää eduskunnalle myös ehdotuksen Suomen uudesta hallitusmuodosta. Sen mukaan Suomesta on määrä tulla tasavalta. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kullervo Manner katsoo senaatin ylittäneen valtuutensa antaessaan itsenäisyysjulistuksen, esityksen hallitusmuodoksi ja muita esityksiä. Mannerin tulkinnan mukaan senaatti oli näin ottanut itselleen eduskunnalle keisari-suuriruhtinaalta siirtynyttä valtaa.
J. K. Paasikivi yrittää Tukholmassa saada Ruotsin tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Paasikivi pyytää myös joukkoja venäläisten karkottamiseksi Suomesta.
Työnantajat tiivistävät yhteistyötään. Vuonna 1907 perustettu Suomen Yleinen Työnantajaliitto muuttaa nimensä Suomen Työnantajain Keskusliitoksi (STK).
5.12.
Porvarilliset lehdet julkaisevat Svinhufvudin puheen ja siihen liittyvän eduskuntakeskustelun sisältöä. Suomalainen Wirallinen Lehti sekä itsenäisyyslehti Uusi Päivä julkaisevat itsenäisyysjulistuksen tekstin kokonaisuudessaan. Julistukseen on lisätty viimeinen kappale, jossa hallitus vetoaa Suomen kansaan.
Porvarillisen lehtien kannanotot ovat varovaisen toiveikkaita. Ne tulkitsevat Svinhufvudin puheen itsenäisyysjulistukseksi. Suomella on lehtien mukaan oikeus itsenäistyä. Venäjän uskotaan myös tunnustavan Suomen itsenäisyyden. Työväenlehdet julkaisevat eduskuntakeskustelun, mutta eivät juurikaan ota kantaa itsenäisyysjulistukseen. Työmiehen pakinoitsija ”Neekeri” piikittelee senaatin toimineen paitsi virheellisesti myös tarpeettoman suurieleisesti tulemalla kokonaisuudessaan eduskunnan istuntoon.
Eduskunta peruuttaa Kullervo Mannerin esityksestä 9. marraskuuta 1917 tekemänsä valtionhoitajakunnan vaalia koskevan päätöksen. Manner ehdottaa samalla eduskunnan heinäkuussa hyväksymän valtalain saattamista voimaan. Eduskunta päättää Suomalaisen puolueen Lauri Ingmanin ehdotuksesta äänin 103–91, ettei laki tule voimaan. Valtalaki jää tällä päätöksellä lopullisesti historiaan.
Eduskunta käsittelee myös hallitusmuotoesitystä. SDP:n Otto Ville Kuusinen arvostelee muun muassa esitykseen sisältyviä presidentin laajoja valtaoikeuksia. Hän vetoaa eduskunnan 15. marraskuuta 1917 tekemään päätökseen, jonka mukaan eduskunta käyttää toistaiseksi keisari-suuriruhtinaalle kuulunutta valtaa.
P. E. Svinhufvud taipuu antamaan itsenäisyysjulistuksen eduskunnan vahvistettavaksi keskusteltuaan asiasta muun muassa K. J. Ståhlbergin kanssa. Svinhufvud oli pitkään sillä kannalla, että itsenäisyysjulistus on pätevä ilman eduskuntakäsittelyäkin. Ulkovaltojen konsulit ilmaisevat myös toivomuksenaan, että eduskunta pääsisi päättämään itsenäisyysjulistuksesta.
Lenin puhuu Venäjällä laivaston ensimmäisessä yleisvenäläisessä edustajakokouksessa bolsevikkien kansallisuusohjelmasta. Hän ilmoittaa bolsevikkien tukevan Suomen työläisten taistelua.
6.12.
Eduskunta hyväksyy klo 2.00 i. p. alkaneen istuntonsa aluksi äänin 100–88 senaatin toimet itsenäisyyskysymyksessä ja sitä kautta myös itsenäisyysjulistuksen. Esityksen tekivät maalaisliiton Santeri Alkio, RKP:n Ernst Estlander, Suomalaisen puolueen Kyösti Haataja, Kansanpuolueen Erkki Pullinen ja Nuorsuomalaisen puolueen Pekka Ahmavaara. Esityksen mukaan eduskunta korkeimman vallan haltijana hyväksyi sen, ”että hallitus, saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut”.
Sosiaalidemokraatit vastustavat porvarien julistusta. He haluavat Kullervon Mannerin tekemän vastaehdotuksen mukaisesti itsenäistymisen tapahtuvan Venäjän kanssa neuvottelemalla. Itsenäistymisneuvotteluja varten muodostettaisiin molempien maiden edustajista koostuva neuvottelukunta. Lisäksi eduskunta asettaisi 17-jäsenisen valiokunnan valmistelemaan asiaa Suomen puolelta.
Joulukuun kuudennesta tulee valtioneuvoston 1919 tekemällä päätöksellä Suomen itsenäisyyspäivä. Ratkaisua ei perusteltu, mutta 6. joulukuuta oli riidattomin tarjolla olleista vaihtoehdoista. Eduskunta oli 1917 yksimielinen itse itsenäistymiskysymyksestä, vaikka menettelytavasta vallitsi erimielisyys.
Saksan ja Venäjän aseet vaikenevat itärintamalla. Keskusvaltojen, Saksan ja Itävalta-Unkarin, ja Venäjän kymmenpäiväinen tulitauko astuu voimaan.
Etelä-Venäjän Lounainen kasakkakunta muodostaa oman hallituksen, joka toimii yhteistyössä itsenäisen Ukrainan hallituksen kanssa.
7.12.
Porvarilliset lehdet julkaisevat lyhyen uutisen eduskunnan edellispäivänä tekemästä päätöksestä. Osassa lehtiä ilmestyi itsenäisyysjulistuksen teksti. Itse itsenäistymistä ei ole tarpeen kommentoida, siihen lehdet ovat ottaneet kantaa 5.–6.12. Sosiaalidemokraattiset lehdet arvostelevat jyrkin sanoin eduskunnan porvarillisen enemmistön tekemää päätöstä. Joillakin paikkakunnilla, kuten Turussa, liputetaan itsenäistymisen kunniaksi.
Punaiset kansanjoukot piirittävät eri puolilla Suomea kaupunginvaltuustoja. Viipurissa työttömät piirittävät 7.12.–8.12. valtuuston.
Yhdysvallat julistaa sodan Itävalta-Unkarille.
8.12.
Valtioneuvos Gripenberg välittää eteenpäin senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin 5. joulukuuta allekirjoittamat Ruotsin, Norjan, Tanskan, Ranskan, Saksan, Englannin ja Yhdysvaltain hallituksille osoitetut sähkösanomat, joissa pyydetään Suomen itsenäisyyden tunnustamista.
Senaatti asettaa komitean suunnittelemaan Suomen lippua. Mukana on mm. arkkitehti Eliel Saarinen. Komitea saa työnsä valmiiksi jo saman päivän iltaan mennessä. Suomelle tulee esityksen mukaan kauppa-, kansallis-, ja merilippu. Kansallislipussa on ehdotuksessa keltainen risti punaisella pohjalla. Lisäksi yläkulmassa on Suomen heraldinen leijona. Kauppa- ja merilippu poikkeavat kansallislipusta hieman. Lippuasian käsittely jatkuu, eikä ratkaisua saada aikaan ennen sisällissodan syttymistä. Suomi käyttää lippunaan punaista leijonalippua.
9.12.
Punakaarti vangitsee Tampereen valtuuston. Työväenjärjestöt pääosin tuomitsevat omavaltaisen toiminnan. Kuitenkin Tampereen sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö kieltäytyy 13.12. tuomitsemasta Tampereen valtuuston vangitsemista.
Turussa punakaarti jatkaa virastojen valtausta. Sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö pitää mm. poliisimestaria panttivankinaan saadakseen rahat miliisien palkkaan.
Sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän valtuuskunta, johon kuuluvat Kullervo Manner, Yrjö Sirola ja Edvard Huttunen, käyvät neuvotteluja Pietarissa V. I. Leninin ja Josif Stalinin kanssa. Bolševikit vakuuttavat suhtautuvansa suopeasti Suomen itsenäistymiseen. Bolševikit esittivät toiveenaan, että Kansankomissaarien neuvostolle jätettäisiin tunnustuspyyntö, jolla se tunnustettaisiin Venäjän valtion hallitukseksi. Bolševikit kehottivat SDP:n johtoa tekemään vallankumouksen, mutta eivät aseta tätä ehdoksi Suomen itsenäisyyden tunnustamiselle.
Sosiaalidemokraatit perustelevat itsenäisyyden tärkeyttä bolševikeille sillä, että kaikki suomalaiset tukevat sitä yksimielisesti.
11.12.
Eduskunnassa jatkuu keskustelu Suomen oman sotalaitoksen perustamisesta. Porvarit perustelevat sotalaitoksen tarvetta erityisesti maassa vallitsevalla yleisellä epäjärjestyksellä. Sosiaalidemokraatit vastustavat jyrkästi sotalaitoksen perustamista. Osaksi syynä on pasifismi, osaksi pelko suunniteltujen joukkojen käyttämisestä työväkeä vastaan. Sosialidemokraattien mukaan oman armeijan perustamiseen tarvittavat varat olisi käytettävä kansan olojen parantamiseen, mikä tukisi myös järjestyksenpitoa. Toisaalta porvaripiireistäkin pohditaan sitä, että oman armeijan perustaminen voisi johtaa kansalaissotaan.
Helsingissä pidetään suojeluskuntien edustajakokous, jossa laaditaan yleissuunnitelma. Sen mukaan Etelä-Suomen suojeluskuntalaisten on tarvittaessa siirryttävä pohjoiseen suojeluskuntien varsinaiselle tukialueelle. Kaikki joukot on tarkoitus mobilisoida pohjoisesta etelään päin.
Liettuan maapäivät julistavat maan riippumattomaksi Venäjästä.
12.12.
Eduskunta keskustelee marraskuussa hyväksyttyjen uusien kunnallislakien toimeenpanon lykkäämisestä. Porvarit pitävät maaliskuussa 1918 suunniteltujen vaalien pitämistä uusien vaaliluetteloiden pohjalta käytännössä mahdottomana. Sosialidemokraattien mielestä kyse on tahallisesta viivyttelystä. Vanhoja vaaliluetteloita käytettäessä jäisi moni nuori tai köyhä uuden lain mukaan äänioikeutettu ilman äänioikeutta.
14.12.
Suomen senaatti vaatii venäläisten sotajoukkojen välitöntä poistamista Suomesta.
15.12.
Saksa ja Neuvosto-Venäjä solmivat aselevon.
Pääministeri Svinhufvud antaa Edvard Hjeltille, Rafael Erichille ja Samuli Sariolle Brest-Litovskin rauhanneuvotteluja varten valtakirjan. Valtuutetut saavat oikeuden, mikäli mahdollista, osallistua neuvotteluihin Suomea koskevissa kysymyksissä ja tehdä Suomen puolesta sopimuksia keisarillisen Saksan hallituksen sekä sen liittolaisten kanssa.
Eduskunnalle esitetään senaatin kirjelmä, jossa vaaditaan noin 100 000 venäläissotilaan välitöntä poistamista Suomesta. Senaatti ilmaisee ymmärtävänsä, että Suomeen oli tuotu venäläisjoukkoja suojaamaan Venäjän luoteisrajaa, mutta Suomen itsenäistyttyä maan tulee itse huolehtia rajojensa turvaamisesta. Sotaväki käyttää myös niukkoja elintarvikevarastoja. Lisäksi venäläissotilaat olivat puuttuneet Suomen sisäisiin asioihin ja estäneet järjestyksenpidon sekä yllyttäneet laittomuuksiin.
Turussa alkaa miliisilakko, jonka aikana ryöstellään ja tuhotaan kauppoja. Lakon taustalla on kiista palkoista ja miliisilaitoksen laillistamisesta. Jo marraskuun suurlakon aikana Turun miliisi oli vanginnut kuvernööri Collanin ja poliisimestari Nikanderin, eivätkä miliisit suostuneet vapauttamaan heitä ennen kuin palkkoja korotettiin. Lakon aikana ryöstetään ja rikotaan noin 50 liikettä ja vahingot nousevat satoihin tuhansiin markkoihin. Järjestys palautuu vasta neljäntenä lakkopäivänä, kun venäläiset ratsu- ja jalkaväkijoukot hajottivat väkijoukot ja lopettivat ryöstöt.
16.12.
Lippukomitea kiistelee Suomen lipun väristä. Vastakkain ovat vaihtoehtoina puna-keltainen ja sini-valkoinen. Tässä vaiheessa komitea päätyy puna-keltaiseen lippuun, jonka mallina on vuosien 1583–1595 kuvaus Suomen vaakunasta. Suomen kansallislippuun tulisi tämän mallin mukaan ”kullattu leijona kruunu päässä, oikea etukäpälä ojennettuna miekalla, takakäpälät polkemassa venäläistä miekkaa, ympärillä hopeoituja ruutuja punaisella pohjalla”.
16.–17.12.
Tampereella pidetään järjestyskaartien edustajakokous, jossa kiistellään punakaartien alistamisesta sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Kaartien ylipäälliköksi valitaan kotkalainen toimittaja, luutnantti Ali Aaltonen. Järjestyskaartien keskustoimikunta nimetään yleisesikunnaksi.
17.12.
Viitisenkymmentä punakaartilaista varastaa 32 hevosta junavaunuista Tampereella. Heidän apunaan väitettään olleeen venäläisiä sotilaita. Hevoset ovat matkalla Helsinkiin Kaisaniemen poliisikouluun. Lahdessa punakaartilaiset varastavat 24 hevosta.
18.12.
SDP esittää eduskunnassa välikysymyksen, jossa tiedustellaan, minkälaisiin toimenpiteisiin senaatti oli ryhtynyt saadakseen Venäjältä tunnustuksen Suomen itsenäisyydestä. Sosiaalidemokraatit kysyvät lisäksi, oliko Suomeen tulossa ruotsalaisia joukkoja poistamaan venäläiset joukot Suomesta, kuten oli huhuttu. Sosialistit halusivat myös tietää, oliko ruotsalaisille luvattu Ahvenanmaa palkkioksi avustaan.
Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti C. G. Mannerheim palaa Suomeen.
20.12.
Senaattori Arthur Castrén saa solmittua Turun porvarillisten kaupunginvaltuutettujen ja sosiaalidemokraattien kanssa sopimuksen, joka lopettaa lakon. Tämän jälkeen kuvernööri Collan ja poliisimestari Nikander vapautetaan. Turkuun muodostetaan järjestyslautakunta, jonka tehtäväksi tulee miliisilaitoksen uudistaminen.
Helsingin punakaartin kokouksessa puhunut ja ilmapiiriä rauhoittelemaan pyrkinyt Yrjö Sirola huudetaan alas puhujanpaikalta.
21.12.
Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja Oskari Tokoi saa joukkokokouksessa taivuteltua Turun miliisit palaamaan töihin, kun valtio lupaa maksaa miliisien palkat.
22.12.
Saksan ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvottelut alkavat Brest-Litovskissa. Ranska, Englanti, Yhdysvallat ja muut ympärysvallat eivät hyväksy neuvotteluja. Neuvosto-Venäjän ja Saksan tavoitteena on solmia rauha nopeasti. Saksa haluaa eroon kahden rintaman sodasta, jotta se voisi siirtää itärintaman joukot länsirintamalle. Neuvosto-Venäjä pyrkii rauhaan bolševikkihallinnon aseman vakauttamiseksi.
Eduskunta hyväksyy lain mooseksenuskolaisista, joka antaa juutalaisille kansalaisoikeudet Suomessa.
Helsingin kaupunginvaltuusto päättää antaa vuoden 1918 alusta ilmaiset oppikirjat ja koulutarvikkeet kansakoululaisille.
23.12.
K. H. Wiik laatii luonnoksen kirjelmäksi, jolla SDP pyytää bolševikkihallitukselta Suomen itsenäisyyden tunnustamista. O. V. Kuusisen pyynnöstä lopullisesta adressista poistetaan kohta venäläisten sotajoukkojen evakuoinnista Suomesta. Todennäköisesti Kuusinen halusi varautua vallankumousyritykseen ja venäläissotilaiden tukeen. SDP päättää lähettää valtuuskunnan Pietariin Kansankomissaarien neuvoston luo.
Yhdysvallat antaa luvan viedä Suomeen 40 000 tonnia eli 10 laivalastillista viljaa, josta pääosa on kauraa ja maissia. Toimitus ei kuitenkaan toteudu ennen sisällissotaa.
26.12.
Tampereen järjestyskaartin esikunta päättää hankkia aseita Pietarista. Esikunta lähettää kolme miestä Pietariin. Tätä ennen Tampereella oli yritetty saada aseita Helsingistä heikolla menestyksellä.
27.12.
Sosiaalidemokraattien lähetystö, johon kuuluvat K. H. Wiik, Edvard Gylling ja Kullervo Manner, luovuttavat Suomen itsenäisyyden tunnustamista adressin Leninille ja Trotskille. Kirjelmän mukaan Suomen itsenäisyys helpottaisi työväestön kamppailua kapitalismia ja Suomen porvaristoa vastaan. Lenin lupaa, että kansankomissaarien neuvosto tunnustaa Suomen, mikäli Suomen hallitus esittää neuvostolle kirjallisen pyynnön.
Voita on jaossa Helsingissä 100 grammaa henkilöä kohden.
28.12.
Suojeluskuntien päällystökoulutus alkaa Vimpelissä Etelä-Pohjanmaalla.
Senaatin Pietariin lähettämät Gustaf Idman ja Carl Enckell tapaavat myös Leninin, joka sanoo Neuvosto-Venäjän olevan valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Senaatti vahvistaa Suomen omien kolikoiden käyttöönoton. Uudet rahat ovat luontoaiheisia. Kuvina ovat kuusen- ja männynoksat, tähkäpäät ja Suomen vaakunan ruusut.
Venäläisten sotamiesneuvostojen aluekomitea kieltää Suomessa olevilta venäläissotilailta puuttumisen Suomen sisäpolitiikkaan. Venäläisiä on syytetty sekaantumisesta Suomen asioihin, mikä yleensä oli tapahtunut suomalaisten pyynnöstä.
Turun järjestyskaarti antaa rahaa asehankintoihin. Työväen järjestyskaartin ylipäällikkö Ali Aaltonen ilmoittaa kaartin yleisesikunnan puolesta saaneensa Turun järjestyskaartilta 6 000 markkaa aseiden hankintaa varten. Tämän lisäksi hänellä oli valtuus nostaa Pietarin pankista 4000 markkaa Turun kaartin rahoja.
29.12.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud, Carl Enckell ja Gustaf Idman lähtevät Pietariin viemään kansankomissaarien neuvostolle pyyntöä itsenäisyyden tunnustamiseksi.
Venäjältä saadaan 46 junavaunullista viljaa. Viljalasti jaetaan eri puolille maata. Aamulehti (30.12.) kertoo kuitenkin 10 vaununlastin olevan maissia, jota Suomessa ei oikein kyetä käyttämään oikeanlaisten koneiden puuttumisen vuoksi.
30.12.
P. E. Svinhufvud, Carl Enckell ja Gustaf Idman jättävät kansankomissaarien neuvostolle kirjelmän, jossa pyydetään Venäjää tunnustamaan Suomen valtiollinen itsenäisyys. Neuvoston kansliapäällikkö palauttaa kirjelmän. Asiaa ei otettu käsittelyyn, koska kirje on suunnattu Venäjän hallitukselle. Bolsevikit eivät tunnustaneet mitään hallituksia ja kirje tuli osoittaa kansankomissaarien neuvostolle. Kansliapäällikkö ei hyväksy Enckellin ehdotusta asiakirjan korjaamisesta uudella ”päällekirjoituksella”.
30.12.–31.12.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin, Carl Enckellin ja Gustaf Idmanin muodostama valtuuskunta pääsee jättämään kansankomissaarien neuvostolle 30. joulukuuta kirjelmän, jossa pyydetään Venäjää tunnustamaan Suomen valtiollinen itsenäisyys – komissaarihallituksen myöntävä vastaus saadaan hieman ennen puoltayötä ja Svinhufvud pääsee henkilökohtaisesti kiittämään Leniniä.
31.12.
Suomalaisten valtuuskunta jättää uuden kirjelmän kansankomissaarien neuvoston pääsihteerille. Hiukan ennen vuodenvaihtumista valtuuskunta saa kansliapäälliköltä tunnustuskirjeen, jossa kansankomissaarien neuvosto ehdottaa toimeenpanevalle keskuskomitealle Suomen valtion itsenäisyyden tunnustamista. Suomalainen valtuuskunta haluaa tavata Leninin ja lausua tälle kiitoksensa. Svinhufvud pääsee henkilökohtaisesti kiittämään Leniniä.
Joukko ahvenanmaalaisia julkaisee adressin, jossa esitetään maakunnan liittämistä Ruotsiin.
Joulukuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä – 2,4 C° ja Sodankylässä -14,5 C°.
Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.